Relaxing days

Se tunne, kun aamulla heräät väsyneenä yksi ajatus mielessä: "Se ois noustava, lähdettävä aamutoimiin ja kouluun...", mutta sitten muistat, että, "Ai niin, mullahan on tänään vapaa-päivä, JEEE, takaisin nukkumaan...". Nämä fiilikset ovat jotain niin mahtavuutta.
Olen tässä viettänyt pitkää viikonloppua, kun minulla oli vapaata koulusta maanantai ja tiistaipäivät. Olen tehnyt kaikkea mukavaa. Aamuisin yleensä pyöräillyt tallille Amppaa liikuttamaan.

 Maanantaina Amppa oli todella yhteistyökykyinen. Ratsastaessa se taipui kivasti molemmille puolille ja meni kulmiin, ilman juputusta. Teimme keskiympyrällä ihan perus raviharjoituksia. Pyrin lähinnä Amppaa kuuntelemaan istunta- ja pohjeapuja. Siksi harjoitukset olivat melko yksinkertaiset. Neiti toimi kuitenkin oikein mallikkaasti. Laukkojen nostossa, varsinkin vasemmalle tuli pientä vängerrystä, mutta se nyt on vähän Ampan tapaista. Nostin sitten vielä muutaman kerran uudestaan. Ongelmana on yleensä se, että laukan jälkeen kun siirrytään käyntiin, alkaa mahdoton vängerrys joko reilusti ympyrän ulkopuolelle aitoja päin tai sitten täysin vastakkaiseen suuntaan ympyrän sisälle. Nämä toteutuvat yleensä vuorotellen. Kyllä saa ratsastaja olla kärsivällisenä ja joskus sitä tuppaa kyllä hermostumaan. Myönnetään! :D
Muuten meni oikein kivasti.

Tiistaina käytiin maastolenkki. Heti alkumatkasta Amppa oli todella pörheä ja energiaa oli koko matkan ajan. Irti olevat koirat yms. tietysti antoivat vain lisäpotkua. Hyvin kuitenkin selvisimme kumpikin tallipihaan hyvillä mielin. Joskus tuppaa olee noita pörhö päiviäkin. Siltikin tallissa, voi että ei tuolle otukselle voi olla vihainen, kun se suurilla silmillä tuijottaa, korvat vähän vinossa ja pää nyökyttää sekä turva väpättää. Amppa muistuttaa niin toukkaa kun sen pukee tuohon kaulakappaleiseen loimeen.

Kotona olen ottanut renností, keittänyt teetä, pukenut villasukat jalkaan ja uuden cubuksen pehmopuvun päälle, vielä oikein pinkkiin värimaailmaan. Olen aivan rakastunut tuohon huppariin ja collareihin!

Salilla kävin sunnuntaina ja maanantaina. Sunnuntaina vähän kokeilin tuon vasemman polven kestävyyttä ja hyvin kestikin, joten uskalsin sitten varata maanantaina itselleni crosscore tunnin. Tykkäsin siitä tosi paljon. Tänään on taas sitten ABC 30 tunti koulun jälkeen. En ole tuolla tunnilla ollutkaan, joten innolla sitä odottelen.

No, kai sitä myös vapaa-päivinä on pakko vähän kokeeseenkin lukea. Mantsankoe kammottelee huomenissa. Tänään on valmistava tunti koululla. Olen ottanut tuon kokeen kannalta melko rennosti, sillä aloitin siihen lukemaan jo todella aikasin. Uskon siitä ihan hyvin selviäväni.

Sekoitetaan pakkaa vähän vielä lisää. Lauantaina serkkuni matkusti tänne meillepäin mummolaan, ja kävimmekin sitten kiertelemässä kauppoja yhdessä. Muuta en löytänyt kuin tämän Cubuksen vaaleanpunaisen possupuvun. Collarit ja Huppari oli yhteensä 30€.
Mentiin sitten vielä mummolle yhdessä syömään. Olipas mukavaa viettää aikaa Ronja serkkusen kanssa. Meillä oli pari vuotta ikäeroa, eli Ronja on nyt kasilla. Meidän piti ottaa joku yhteiskuva, mutta sehän sitten jäi, niimpä niin.
Olen myös ollut Emman ja Aleksin kanssa tässä miniloman aikana.

Kaupungilla ollessä koitin vähän tsekkailla erilaisia joululahja ideoita. Kohta alkaa sekin rumba, mutta toisaalta, minusta on kiva, että on pientä joulustressiä kuhan se ei paisu liian suureksi.

Joulu alkaa pikkuhiljaa hivuttautua tänne meille kotiin. Muutamat jouluvalot on asennettu ja punaista väriä koitettu tuomaan esille.

 Pistin tuollaiset jouluvalot ikkunaan. Olen aivan rakastunut niihin. 

Hyvää keskiviikkopäivää kaikille!

Minun ystäväni

Eräänä postauksena ehdotettiin sellasita, jossa kertoisin parhaista ystävistäni ja kavereistani ylipäänsä. Kavereista on aina kiva puhua, joten tämä aihe on oikein miellyttävä ja myöskin näin lukion alettua ajankohtainen.

Minulla on todella paljon rakkaita ystäviä ja hyviä kavereita ja kaikkia siltä väliltä. En tykkää oikein luokitella ihmisiä mihinkään tietynlaiseen "lokeroon", kuka kuuluu mihinkin kaveri asteikolla. Jos jutut lähtevät yhdessä rullaamaan, niin mitä sitä turhia miettimään, millä asteikolla kaveruudessa mennään ja voiko henkilöä kutsua kaveriksi, tutuksi vai ystäväksi.

Emma. Emman kanssa tutustuttiin pintapuolisesti v. 2007 kun Emma tuli kolmosella meidän luokalle. Olimme sellaisia ns. "peruskavereita" tuonne kuutosluokalle asti. Emman kanssa tuli kyllä paljon oltua enemmänkin sitten vitosella ja kutosella, mutta kuljimme yhdessä kouluun ja kyllä mulle selväksi tuli siinä ajassa kaikki harrastukset ja mistä Emma tykkää ja mistä ei. 

Seiskaluokalla me ruettiin kaveraamaan enemmän. Olimme oikeastaan melkein aina yhdessä muiden kavereiden kanssa. Kuitenkin nämä perusjutut kuten se, että luokassa jos mahdollista niin oltiin vierekkäin tai ryhmätyössä pari. Mitä enemmän oltiin yhdessä, sitä paremmin tutustuttiin syvällisemmin toisiimme ja Emmasta alkoi tulla minulle todella tärkeä ystävä. 

Olemme järjestelleet erilaisia reissuja, tapahtumia ja olemme kokeneet paljon kaikenlaista yhdessä. Suurinosa tapahtui yläasteen aikana.

Emma on kaveri, jolle voin mennä kertomaan kaiken ja pyytämään olkapäätä nojatakseni jos tarvii. Emmalle olen itkenyt monet kerrat millon mitkäkin itkut, kiukutellut kaikki ärsytykseni ja tempaissut hänet mukaan hulluihin ehdotuksiini. Olemme kumpikin melko kovapäisiä ja olemme riidelleetkin kovasti, mutta aina olemme saaneet selvitettyä asiat. Emman kanssa on naurettu parhaimmat naurut, joita ei kenenkään muun kanssa koeta. Voisin hehkuttaa tätä koko postauksen ajan, mutta jatketaan eteenpäin. <3

Heta. Hetasta ja minusta ei ole oikein yhteisiä kuvia, joten saatte tyytyä tekstiin. 

Hetaan tutstuin seiväshyppy treeneissä joskus kesällä 2010. Olimme samoissa treeneissä ainakin jonkusen vuoden. Heta on todella lempeä ihminen ja yksi niistä ihmisitä Emman lisäksi, jolle voin kertoa kaiken, niin ilot kuin murheet. Tykkäämme Hetan kanssa jutella esim. Ramilla kaakaon kera. Siellä istuisimme turisemassa vaikka aamusta iltaan jos voisi. Hetan kanssa olemme monessa asiassa melko samalla viivalla ja samantyyppisiä kokemuksia on kiva jakaa hänen kanssaan ja saada vertaistukea. Hetan kanssa koin v. 2011 kesällä yhden hienoimmista tapahtumista koskaan, kun pääsimme päiväksi Turkuun erään suomen seiväshyppääjän oppiin. Päivä oli ikimuistoinen minulle, oli mahtavaa treenata oman idolin ja hyvän ystävän kanssa.

Heta on todella rakas ja ihana ihminen, jonka kanssa tulee nähtyä aivan liian harvoin vaikka samassa kaupungissa asutaan. Tosin eri kouluissa. Terkkuja sulle Heta paljon! <3

Allu.  Tässä ihmisessä jos missä on pirteyttä, hyvää mieltä ja naurua vaikka muille jakaa. 

Allun kanssa päädyttiin ala-asteen ensimmäisestä luokasta alkaen samalle luokalle. Kaverasimme jo silloin, mutta olisi pitänyt kyllä yhdessä silloin olla paljon enemmän. Allu kuitenkin muutti ja samalla vaihtoi koulua kolmosluokalla. Sen jälkeen emme pitäneet yhteyttä toisiimme pitkään aikaan. Ehkä siinä, kun oli vielä niin pieni, niin ei kokenut sellaista "kaipua". 

Siihen aikaan kun tuli mese eli siis messenger käyttöön ja kaikki mesettivät kotona, Allu laittoi siellä minulle viestiä ja juttelimme siellä sitten aina välillä. Mesessä aloimme puhumaan enemmän syvällisiä asioita ja Allusta kehkeytyi todella läheinen ihminen entisestään. Suunnittelimme näkevämme joskus ja muistaakseni vuonna 2011 talvella näimme pikaisesti. Siitä lähtein olemme pitäneet yhteyttä ja sopineet aina muutamia kertoja vuodessa, milloin näkisimme. Viime kesänä oli Allulla yötä viettämässä juhannusta. Se oli aivan mahtavaa! Pyrimme myös soittelemaan toisillemme ja käymään kuulumiset läpi puhelimessa. Nykyään olemme siis todella läheisiä ystäviä ja Allun kanssa haluan kokea vielä monia seikkailuja1

 Omistaa sydämmen joka on täyttä kultaa, on aina valmis auttamaan ja tuomaan tukea kun sitä kaipaa! <3 

Kuvassa siis oikealla

Elli. Ellin kanssa on aloitettu tämä elämän taipale kauan kauan sitten joskus vuonna 2000-2001. Olimme samassa muskarissa. Se tosin vasta tuli meille ilmi joskus ala-asteen lopussa. Ollaan oltu samalla luokalla ykkösestä ysiin ja nyt lukiossa ollaan eri luokilla. Kävimme myös joskus yhteisillä pianotunneilla vuonna kivi ja keppi. 

Elli hymyilee aina, ihan AINA! :D Ellillä on aivan hulluja juttuja ja on aina vauhdissa. Jos Elli ei saa ketään hyvälle tuulelle ja nauramaan, niin sit on jotain pielessä. Ellin kanssa ei mökötetä vaan nauretaan niin paljon, että mahaan koskee. Vakavia ilmeitä harvoin näkee hänen kasvoillaan. Hyvä mieli on häneen kanssa taattu ja naurukohtauksilta ei vältytä. Elli on lojaali ja hyvä kaveri omine tempauksineen, mikä tekee tästä nuoresta naisesta aivan huippu tyypin! <3 

 Vasemmalta oikealle: Elisa, Ninnu, minä, Noora

Vasemmalta oikealle: Minä, Mette, Aliisa, Ninnu ja Elisa

Annista ja minusta en löytänyt yhteistä kuvaa. 

Sitten on liuta treenikavereita. Näiden sankaruuksien kanssa on pingottu kovaa, hypätty pitkälle, voitettu hävitty, (myös henkisesti) ja kaikkea muuta. Treenit kesällä kuumalla kentällä + hyvä seura saa aikaan naurua ja hyvää mieltä. Muutenkin kaikki hyviä tyyppejä, vaikkei nyt urheilusta puhuttaisikaan. 

Välillä on kyllä ollu niin hulluja juttuja ja inside vitsejä, että voi luoja. Hyvin on mieleen jäänyt vuoden 2012 Sm-viestit Porissa. Olimme Elisa, Ninnu, minä, Aliisa ja taisi olla Noorakin siellä niin samassa hotellihuoneessa. Muistatteko vielä "mä voin lainata sulle kynsilakan poistoainetta" ja "mieltä keihtoo, tää rytmi kuuma, tää tangon huuma..." XD. 

Nyt kun lukio on alkanut ja on tutustunut uusiin ihmisiin, niin olen saanut monta kourallista uusia kavereita. Näiden sankareiden kanssa tulee sitten tunneilla naurettua henkihieverissä ja tuskailtu millon minkäkin tehtävän parissa. 

Monia muitakin uusia tuttavuuksia on tullut myös muilta luokilta. Ei pelkästään omalta luokaltani. 

 Ylhäällä oikealta vasemmalle: Eleanoora, Veera ja Suvi

Keskellä: Veera

Alhalla: Annika ja minä

Vielä erikseen pitää mainita muuta kaveri lukiosta kuten Nina, jonka kanssa pitäisi sopia tallilla käynti. Käytiin joskus samoilla tunneilla kauan sitten. Nyt ollaan samassa liikassa. 

Miikkuun tutustuin Elisan ja psykan kurssin kautta. Istuuttiin samassa pöydässä kolmisteen ja erään kerran kun Elisa ei ollut tunnilla, ruettiin siinä sitten enemmän jutskailee. Nyt Miikku on jo mulle hyvä kaveri ja hänellä on oikeasti niin vallaton hymy! :) Hänestä varmasti ajan myötä kuoriutuu vieläkin mahtavampi ystävä kuhan päästään enemmän turisemaan. Muutenkin kuin koulussa. Nyt jo hänen kanssaan juttu luistaa. 

Tässä oli tällaista pintaraapaisua ystävistäni. 

Muistakaa ihmiset pitää hyvää huolta ystävistänne! <3 

Lunta!

Viime keskiviikkona päästyäni koulusta 15.45 katsahdin koulun ikkunasta ulos ja ajattelin "mitä, onko tuolla katulamppu päällä, kai tuo nyt on vitsi...", mutta eipäs ollutkaan. Pimeys on laskeutunut tänne Suomeen ja nyt eletään niitä ns. "synkkiä" ja pimeitä kausia. Se on totta, ja varmasti on monella mieli maassa ja ei vain jaksaisi tehdä koulu- tai työjuttuja. Se on kuitenkin meille kaikille yhtälailla sama tilanne.
Olikin aivan mahtavaa to-pe välisen yön jälkeen herätä aamulla ja hihkaista "LUNTA" ja vieläpä aika paljon! Niin, että kävellessä kävelytiellä jalat olivat täynnä lunta ja talvitakki piti kaivaa esille. Heti huomasi sitten illanmittaa, että tietynlainen kirkkaus kuitenkin hohkaa lumesta, eikä ole aivan säkkipimeää jokapaikassa. Yölläkin kun kävin juomassa, oli hienoa, kun ulkona kuitenkin näki jotakin muuta kuin katulamput. JES! :)

Ainut vaan, että nyt kelit on lämmenneet ja lumi on sulanut lähes kokonaan pois. Pimeät kaudet siis jatkuvat. Voi kumpa tänä vuonna tulisi valkea joulu!

Nämä säämuunnokset pistävät maan välillä aivan kivikovaksi, lössöksi jne.... mikä vähän hankaloittaa ratsastusta. Yllättävät lumet saivat kentän sopivan pehmeäksi ratsastukseen, mutta koska tilsakumia ei ole Ampalla vielä jalassa, niin kentälle menosta on turha haaveilla. Kuitenkin nuoskalumi tekee kavioihin melkoiset korkkarit ja niiden kanssa ei halua lähteä 500 kilosen eläimen kanssa taiteilemaan. Olen käynyt pellolla Ampan kanssa kävelee ja siellä se meno onnsituu ihan ok;sti, tosin vain käyntityöskennellen.

Viikonloppuna meille tuli lauantaina eräät tutut käymään ja vietettiin iltaa sitten Henkun kanssa ja puhuimme lähinnä hevostelusta, koulusta ja siitä, että eipäs olla taas pitkään aikaan nähty vaikka aika lähellä toisia asutaankin. Silti meillä oli todella hauskaa! :D

Iida leipo korvapuusteja... niit tulikin sitten syötyä ihan liikaa XP

Sunnuntaina vietettiin sitten isänpäivää. Iskälle vietiin aamupala sänkyyn ja laulettiin, niinkuin aina! :)

Hommattiin nyt isänpäivän kunniaksi Shamppanjaa kotiin, ja ei huolta, tämä on alkoholitonta! :) Siellä se pullon kyljessä vähän epätarkasti lukeekin, mutta oli kyllä yllättävän hyvän makuista!

Olen nyt aloittanut taas hyvissä ajoin lukemaan koeviikolle, mikä siis alkaa ensiviikon keskiviikkona Englannin kokeella. Vähän kyllä jänskättää... Pitäkää peukkuja et selviän. Lähinnä nimenomaan se Englanti jännittää, miten tuo menee.

Musta on tosi kivaa, kun saan nyt hiukset kietastua tollaselle rennolle nutturalle parisataa pinniä käyttäen

Itse koen tarvitsevani säännöllisesti kunnon fyysistä tekemistä ja sitähän löytyy salilta monessa muodossa. Vaikk koulujutut painaa päälle, niin treenaamisen kautta saan taas energiaa keskittyä aivotyöskentelyyn. Tässä "hyvin laadukkalla" kuvalla esitetty pullistelu kuva. Pitäisi ihan järkkärin kanssa rueta kuvailee tällasia! :D

Tähän "pusukala" kuvaan on hyvä lopettaa tämä postaus. Ihanaa jos pysytte menossa mukana, vaikkakin tässä kiirettä pukkaakin päälle again. Moimoi! <3

Inspiraation puute

Siis aivan totaallinen tuollainen kammotus on miuhun iskenyt tämän bloggaamisen suhteen. Elämä junnaa samaa rataa päivästä toiseen: herään, kouluun, kotiin, läksyt, tallille tai salille, kotiin, nukkumaan ja siinä se. Ei sinänsä, ettenkö nauttisi tästä rutiinimaisesta toiminnasta, mutta en haluaisi blogissani jatkuvasti toistaa jokapäiväistä rutiinia. Itseänikin se alkaisi jo kyllästyttämään.

En ole keksinyt mitään erityisiä special-aiheita, joista voisin kirjoitella. Videoita pari olisi koneella youtubeen mentäväksi, mutta en ole niitä jaksanut ladata. Kamera on ollut pari kertaa tallilla mukana, mutta en haluaisi taas pelkkiä hevosjuttuja kertoa.
Mietin, pitäisikö tehdä sellainen vaikka 25 faktaa minusta postaus tai video? Kumpi olisi mieluisampi? Faktat eivät siis olisi täysin peruskauraa. Ellei muutamaa alkuun laskettaisi.

Syyslomankin olin kokonaan kotona, joten siitäkään en mitään erityistä kirjoitettavaa saanut reivttyä.
Kohta alkaa taas koeviikkoon valmistautuminen, eli illat menee sitten nenä kiinni kirjassa.

Olisin tosi kiitollinen, jos heittäisitte jotakin aiheita, mistä voisin tehdä postauksen? Kaikki ehdotukset käy.