Kun vauhtiin pääsee, aina joku vetää jarrut pohjaan

Aah, vihdoinkin pääsin koneelle ja ihan bloggeriin asti. On ollut suorastaan ikävä tätä kirjoittamista. Minulla on vaikka mitä ideoita postattavaksi, kuhan kerkisin niitä toteuttamaan.

Tämä postaus kuitenkin on vähän vakavamielisempi, mutta joskus näitäkin tulee..

Alkaa pikkuhiljaa olla kisakausi lopuillaan. Toki tässä on vielä muutamia mahdollisia startteja, mutta sitten alkaakin treenikausi.
Mitä sitten tästä edellisestä kaudesta jäi käteen? Ehkä nyt valitettavasti enemmän niitä miinuksia, mutta nuo plussalla mainitut asiat ovat todella todella tärkeitä!

Plussat
+polveni toipui täysin leikkauksesta mikä mahdollisti yleisurheilun jatkamisen
+uusi valmentaja
+ lämpimät kesäkelit joissa treenailla
+uusia treenivinkkejä

Miinukset
- polvileikkauksen aiheuttama viivästyminen treenien alkuun
- takareiden revähdys joka vei taas aikaa
-kaatuminen harkoissa joka vei taas jälleen aikaa
- pientä varomista kisoissa näiden edellisten asioiden myötä
-jatkuva varominen harkoituksissa

Olen aina ollut todella kiitollinen siitä, että olen saanut harjoitella terveenä ilman mitään vammoja. Nyt kuitenkin tässä viimeisen vuoden aikana erilaiset tapaturmat ovat hidastaneet vauhtia. Polvioperaatio, joka tuli siis jalispelissä, takareiden revähdys sukkulaviesteissä ja nyt tämä kaatuminen, jonka seurauksena nilkka kärsi. Olen näistä kahdesta ensimmäisestä toipunut yllättävän hyvin ja jaksanut pitää leuan pystyssä hidasteista huolimatta. Kuitenkin tuossa muistaakseni maanantaina tehdessäni kevyttä treeniä, tuo vasen takareisi vähän kiristeli. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Siihen kohtaan iski "ajatusten romahdus". Nyt pystyn todella ymmärtämään, miltä tuntuu, kun koko ajan jokin asia jarruttaa omaa etenemistä ja tässätapauksessa se on sitten nilkka. Tämä kireys reidessä laukaisi tämän ajatuksen.
Se tunne mikä oli maanantain treenissä, kun juoksin. Olin niin iloinen,"voi että, tämä tuntuu mahatavalta kun voin juosta edes tämän vertaa", niin tuo ajatus, murskaantui. Ehkä tuo oli liian kovasti sanottu, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan...?
Ihan kyllä vedet nousi silmiin, kun ajattelin, että "voiko tämä loppua tähän, ei se voi". Olen ollut hyvin motivoitunut y-urheiluun viime kevät-talvesta asti ja into on ollut kova. On rankkaa kun tällaiset loukkantumisen jarruttavat sitä. Mutta sille ei mahda mitään.
Oikeasti, urheilijan elämään kuuluu epäonnistumiset kisasuorituksissa, treeneissä, loukkaantumisissa henkisellä- ja fyysisellä puolella.

Kävin näyttämässä nilkkaani terveydenhoitajalle. Hän antoi minulle tukisiteen jalkaan, jota käytän sitten kun nilkka joutuu kestämään normaaliarkikäyttöä kovempaa rasitusta. Terkkari totesi, että nilkassani on varmaankin tullut ihan kunnon nyrjähdys, sillä se edelleen turpoilee, tietysti nyt lievemmin, mutta kuitenkin. Pikkuhiljaa annetaan sen parantua, mutta kyllä nyt oman mielen kanssa saa käydä todellista kärsivällisyystaistelua. Miun täytyy vain yrittää malttaa mieleni ja antaa nilkan parantua. On vain todella harmi, että esimerkiksi viime viikonloppuna käydyt SM-kisat jäivät välistä. Vielä sillä kerralla kun kaaduin harkoissa ja satutin nilkkani, niin juoksut meniväy todella hyvin teknillisesti ja ajallisesti.

Pitää kuitenkin muistaa se, että vaikka olisinkin SM-kisoihin päässyt ja muutenkin treenaillut terveenä koko kesän, eivät omat aikatavoitteeni olisi välttämättä kohonneet ennätyslukemiin, sillä viimetalvena, en kuitenkaan treenannut yleisurheilun omaisia lajiharjotteita. Toivoisin vain, että pääsisin tämän tulevan talven treenaamaan kunnolla ja osallistumaan leireille ilman mitään ylimääräistä ärsytystä.

Kuten aikasemmin jo mainitsin,viime kesä on tuonut myös hyviäkin puolia ja niiden avulla jaksaa sitte puskea läpi vaikeimpien aikojen.

Halusin tulla purkamaan tätä asiaa, koska tämä vapautta omaa mieltä ja tuo rentoutta, kuten varmaan olette muiltakin bloggaajilta kuulleet.

Nyt jälleen nokka pysyyn ja hyvällä fiiliksellä kohti tulevaisuutta!

Lauantaipäivä

Aamuteetä ja kone

Joskus innostun laittamaan vähän kosteusvoidetta naamaan

 Lenkkikaveri

 Pepillä on tällainen söpö tapa, eli se osaa seistä kahdella jalalla ilman tukea. Se on pennusta asti tätä harrastanut ja varsinkin jos se ei näe vaikka jonkun esineen yli, se nousee takajaloilleen nähdäkseen paremmin. 

Tällä on kyllä monia vastaantulijoita lenkillä nauratettu! Peppi muistuttaa mangustia.

?

 Äiti kävi vähän Amppaa ratsastamassa. Huh, tuota neidin kesämahaa!! 

 Meidän pikkuinen omenapuu tekee jo kivasti omppuja. Ampparikin oli sen huomannut

 Kotona tein äikän esseen loppuun ja jatkoin kirjan lukemista. Onko kellään aikaisempia kokemuksia Anja Snellmanin kirjoista?

Lähdimmekin sitten äitin kanssa syömään Rossoon kahdestaan.

 Valitsin tuon Pollo Al Pepen

 Njam!

 Käytiin Ramilta hakemassa jälkkärit ja itse sitten päädyi tähän suklaamuffiiniin äitin innostamana. Voin sanoa, että oli kyllä taivaallisen makuinen! <3

 Sitten siihen päälle treenit

 Lankkua

 Käytiin vielä Aleksin kanssa istuskelemassa syksyisessä illassa. Näytän tässä kuvassa aivan pikku tytöltä XD

Vielä tähän loppuun sellainen, että olisiko innokkuuta kysymyspostaukselle? Kertokaa? 

    Hyvää yötä! <3

Pikamorjens

Heij!

Tämä on tällainen pikainen postaus, jossa kerron vain, että hengissä ollaan ja postauksia on luvassa, toivottavasti jo tämän viikonlopun aikana.

Viikoilla uskon, että kerkeän vähemmän istumaan koneen ääressä bloggailemassa, sillä koulutyöt vievät paljon aikaa + harrastukset ja muut jutut päälle. Koitan painottaa siis postauksien toteuttamisen viikonloppuihin, mutta ei sitä koskaan tiedä, miten innostuu. :)

Tänään lenkiltä pari kuvaa

Palaillaan! <3

Uudet ihmissuhteet

Tässä teksissä jaan omia mielipiteitäni ja kokemuksiani. Puhun asioista hyvin yleisesti, eli en tarkoita, että jokainen meistä toimii näin. Olemme kaikki yksilöitä ja persoonia ja toimimme eritavoin. 

Suomalaisia kuvaillaan melko usein hiljaisiksi ja vähän sisäänpäin kääntyneisiksi ihmisiksi. Usein ongelmana onkin aloittaa keskustelut- tai tutustumisen uuden ihmisen kanssa. Tiedän, jotkut ovat ujoja luonteiltaan ja heille esim. keskustelun aloittaminen on haastavaa. 

Entäpä sitten, kun joku vieras ihminen, (ulkomaalainen tai ihan tuntematon suomalainen) tulee juttelemaan. Koskaan ei tiedä, onko kyseisellä henkilöllä mielessä halu tutustua uuteen ihmiseen, saada kavereita, ihan muutenvain juttuseuraa, piristää jonkun päivää... Ei tiedä. Siltikin mielestäni monet eivät halua jatkaa keskustelua ja juttu kuolee siihen paikkaan. Okei, en väitä, etteikö saisi keskustelua lopettaa. Aina ei ole juttutuulella tai halu tutustua sillä hetkellä keneenkään, mutta... Paljon kuulee puhuttavan, että hirveästi me suomalaiset haluaisimme tutustua uusiin ihmisiin, luoda uusia suhteita jne. "Olis oikeesti siistiä, jos sais vaikka jonkun uuden lenkkikaverin, meidän uudelta luokalta", "Tulispa meidän luokalle vaikka joku ulkomaalainen, niin sit vois oppia siltä puhumaan sen omaa kieltä". Jos näin hyvä tuuri käy, niin siltikkin moni jää vain pyörittelemään sormiaan. Miksei ihmiset toimi?

Voin kertoa yhden asian. Se, että menette uuden henkilön luo, sitten somessa tai face to face, aloitatte jutun ja tulette torjutuksi, ette menetä siinä yhtään mitään! Korkeintaan sen fiiliksen, millä olitte aloittamassa tätä juttu "Hei, nyt mä nimittäin haluun tutustuu tohon naapurin Pekkaan, ei olla koskaan juteltu mitään vaikka ollaan asuttu vierekkäisissä taloissa kohta 10 vuotta." Aina ei tärppää. Ihmisellä on pelko tulla torjutuksi, varsinkin jos kysessä on ihastus, jota pyrkii tavoittelemaan. 

Jos kyse vaikka sitten olisikin uudesta luokkalaisesta tai työkaverista, teitä tuskin leimataan täysin typerykseksi, jos menit hänelle juttelemaan eikä juttu alkanut luistaa ja tunnette jälkeenpäin häpeää. Ei se mitään haittaa. 

Tuttavia, kavereita, ystäviä, rakastettua saa vain sillä, että lähtee ite yrittämään. Tee miltä juuri sinusta tuntuu. Jos kovasti haluat siihen naapurin Pekkaan tutustua, niin mikään ei sinua estä. Onnistuit tai epäonnistuit, yritit ja se on hyvä. Kukaan ei tule hakemaan sinua, jos jäät neljän seinän sisälle kotiin. 

Minulla alkoi lukio. Tunsin tulevastani ryhmästä muutaman ihmisen. Eräs kaverini oli kannssani samalla luokalla n. 7,5 vuotta. Muutama oli vanhoja rinnakkaisluokkalaisia ja yhden tiesin ripariltani. Menin ensimmäisenä koulupäivänä istumaan yksin ja katselin luokkaan tulevia ihmisiä. Pistin itselleni tavoitteen, haluan tutustua näihin ihmisiin ja luoda kaverisuhteita näiden vieraiden ihmisten kanssa. Yksinkertaisesti menin vain juttelemaan näille henkilöille. Aluksi on melko kankeaa, mutta heti seuraavana koulupäivänä viikonlopun jälkeen, pyörimme jo porukassa ja kaikki oli hyviä kavereita keskenään. 

Nyt voin hyvillä mielin mennä juttelemaan lähes kelle tahansa, ilman että minua katsottaisiin nenänvarttapitkin ja vaikka joku katsoisikin, niin antaisin vain olla. Meidän perusryhmässä on aivan huippu-ihmisiä! :D 

Oikeasti, jos kasvokkain juttelun aloittaminen on haastavaa, niin voihan sitä pyytä kaveriksi facebookissa ja tutustua hiljakseen siellä. Kerkeät hyvin miettimään sanojasi etukäteen, ennekuin vastaat. No, siltikin sitä saattaa epäonnistua, mutta mitä väliä?

Menkää ja tehkää se mitä haluatte! Älkää pelätkö epäonnistumisia, sillä ne kuuluvat elämään ja niitä tulee varmasti jokaiselle vastaan. Tappioihin on hyvä oppia ja on hyvä "harjoitella" näinkin pienen asian kanssa, kuin uuden kaverisuhteen luominen. Teillä ei ole vastuuta mistään vaikka homma menisi päin prinkkalaa. 

Ota tavoitteeksi ensiviikolla mennä juttelemaan jollekin uudelle ihmiselle tai vaikka useammalle. Ne, jotka aloittivat uudessa koulussa, tämä on niille henkilöille mainio paikka yrittää. 

Lauantaipäivä

Aamupäivä lähti käyntiin kaupunki reissulla. Kaikenlaista tavaraa piti hommata. Suuntasimme ensimmäisenä kirjastolle, mutta se olikin lauantaina suljettu. Olisin käynyt lainaamassa pari kirjaa, joista yksi pitäisi lukea äikän projektiin. No, pitää mennä lainaamaan joskus toiste.

Aah, rakastan superisti tuota Euro Extra-kauppaa. Siellä on kaikenlaista tavaraa todella halvalla. Sisustus elementtejä kotiin, shamppoota, askartelutavaraa, keittiövälineitä, tyynyjä, taskupeilejä... kaikkea! Löysin sieltä parilla eurolla meikkaukseen tarkoitetun suti- setin. Kaikki tavarat eivät varmaan ole kovinkaan laadukkaita, mutta käyttökelpoisia. Kun minä muutan omaan asuntoon, niin varmasti käyn tästä kyseisest kaupasta etsimässä tarvittavani.
Kävin myös infosta hakemassa pari koulutarviketta ja sokokselta muutaman kosmetiikka tuotteen.

Ruokaa Ramilta

 Lumene natural code mattapuuteri//sävy 12//olisko ollu öööö.... jonku yhdeksän euroo

Rimmel London kulmakynä//sävy 002// en muista hintaa...

 Euro Extra suti-setti//2€

 INFO//0,5 lyijyjä//kumi//vihko// yht. 4.80? muistaakseni

Niin, käytiin vielä prismassa ja sieltä sitten löysin tällaiset Denim, tyyliset farkut. Tuntuu todella hyviltä jaloissa. Aivan samalta, kuin Carlingsin farkut. Hinta taisi olla joku 9.90?

 Kotona sitten syötiin ja käytiin Emman kanssa kuvailemassa rannalla. Tällä kertaa mikään kuva ei meinannut onnistua. Sivutin lähes kaikki kuvani, joita Emma otti. Taistelin myös vaatteiden kanssa, että mitä laitan päälle. Tähänkään vaateyhdistelmään en ollut tyytyväinen, mutta pakko ne jotkut oli päälle laittaa. :D  Emmalla sen sijaan onnistui kuvat todella hyvin.

Yritimme tehdä sellaista hienoa yhteiskuvaa, mutta ne jäivät vain yrityksiksi... XD

Meille on tullut Emman kanssa tavaksi pitää tee-hetkiä. Keitämme aina teetä ja rupattelemme kaikkea. Myös tänään keitimme teet ja samalla katselimme kuva-aikaansaannoksia. 

Kävin myös tekasemassa salilla treenin. Kuntopyöräilyä ja vatsoja oli luvassa. Paljon ei ollut porukkaa, joten kiva oli itekseen touhuilla. 

Ihanaa kun salilla on telkkareita, niin sain samalla seurattua yleisurheilua. 

Nyt tässä olen vain kotona pyörinyt ja olenki jo melko väsynyt. Mukavaa loppuillan jatkoa! :D 

Common white tag-haaste

Olenko massatyttö vai en? :) 

Kysymykset

1. Mikä on lempi Starbucks juomasi?

• En ole koskaan käynyt starbucksissa joten en tiedä. 

2. Miten kauan sulla menee aamulla laittautumiseen?

• Meikkiin menee 5-10min, mutta esimerkiksi tänä aamuna en laittanut muuta kuin kulmat ja ripset, joten vain pari minuttia. Hiuksiin pari minuttia ja vaatteisiin öööö.... no melkein koko aamu. Sanotaan näin että puolessa tunnissa oon valmis, mutta vaatteiden valikoimiseen menee suurin osa aikaa, koska mikään ei ole koskaan hyvä! XD

3. Kuinka monta selfietä otat päivittäin?

• Nyt pitää kyllä myöntää, että en edes montaa tai en ollenkaan. Jos sitten otan, niin ehkä joku 5-7? Jos ne eivät miellytä, lopetan koko homman ja yritän seuraavana päivänä uudestaan. :D

4. Kuinka monta instagram seuraajaa ja kuvaa sulla on?

• Seuraajia on 251 ja kuvia 36. 

5. Sanotko koskaan "LOL" tai "OMG"? 

• Sanon todella harvoin lol, en oikeastaan koskaan. Omg taas puolestaan tulee päivittäin suusta. 

6. Käytätkö vaatteita enemmän kuin kerran?

• Kyllä käytän, ellen ole ostanut vaikka liian isoja housuja tai muuta vastaavaa. 

7. Oletko rasisti?

• En missän tapauksessa. Ihmisiä pitäisi kohdella tasa-arvoisesti ihonväristä, seksuaalisesta suuntautmisesta, kiinnostuksen kohteista, peloista tai mistä tahansa huolimatta. Tutustukaa ennenkuin tuomitsette! 

8. Kuinka monta tweettiä sulla on?

• Ei yhtään. En ole twitterissä. 

9. Instagram, Twitter vai Tumbrl?

• Instagarma ehdottomasti! 

10. Miten käytät suurimman osan ajastasi?

• Opiskeluun, yleisurheiluun, ratsastukseen, poikaystävän- ja kavereiden kanssa olemiseen. Ai niin, ja bloggaamiseen. Miten miä näitä kaikkia kerekeän toteuttamaan?!? :D

11. Lempi youtuberit?

• Apua! Tilaan kymmeniä youtubettajia joten paha sanoa! Pistän kuitenkin muutaman hyvän: ZoneVD, mmiisas, Tume, meriieveronica, Janne Naakka ja Tuiskaus. 

12. Miten laitat kyntesi?

• En mitenkään. Joskus käyn Emmalla laukkauttamassa ne kun ei ole muuta tekemistä, mutta en muuten. 

13. Oletko shoppailuaddikti?

• Olen vähän vanhemmalla iällä ruennut enemmän pitämään shoppailemisesta, mutta en ole mitenkään addiktoitunut siihen. Käytän rahan mielummin muuhun. Sanotaan näin, että olen alennusmyytien addikti!

14. Montako kertaa olet katsonut Mean girls?

• En kertaakaan.

15. Omistatko mielestäsi paljon vaatteita?

• Oha noita jonkinverran, mutta mielestäni en kauheasti. (Koska ikinä ei löydä vaan mielestään päällepantavaa) XD. 

16. Otatko ruuasta kuvan, ennen kuin syöt sen?

• Kyllä. Varsinkin ravintoloissa tai jos annos on hienon näköinen ja blogiin tulossa. 

17. Käytätkö meikkiä joka päivä?

• En todellakaan! :) 

18. Millaisia arvosanasi ovat koulussa?

• 7-10. Seiska tulee yleensä englannista, mutta muut aineet ovat sitten sen yläpuolella. 

19. Miten laitat hiuksesi?

• Ponnarille tai auki, siinä se. :) 

20. Näytätkö aina edustavalta? 

• Haha! :D En todellakaan, mutta kukapa nyt näyttäisi. 

Mahtikäsi

Tehkää tekin tämä haaste! :)