Ylös ulos ja lenkille

Aamu klo 5.25 soi kello. Lenkille hoi!

Itseasiassa aamulenkki oli oikein piristävä, joten mikäs siinä! :)

Tää päivä on menny pitkälti koulussa viiksiä piirrellen ja Ampalla ratsastaen. 

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Ilo ylimmillään!

Mulla oli siis keskiviikkona polven kontrolli käynti, jossa lääkäri tunnusteli polvea ja keskusteltiin sen tän hetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudesta sen suhteen. Lähinnä minua jännitti se, että kuinka käy, kestääkö polvi kilpaurheilua. Meneekö se puolen vuoden kovemman käytön jälkeen rikki. Kysessä olisi siis pikajuoksu ja pituushyppy. Räjähtäviä lajeja molemmat, erityisesti pikajuoksi ja no tietysti loikkimisessa on taas omat haasteensa. Lääkäri kuitenkin totesi polven pitäväksi ja sanoi, että pitoa on. Hän ei lähtisi rajoittamaan tekemistä, koska hyvin näyttää toimivan. Ristiside ei ollut siis kokonaan mennyt poikki.

Tämän kuultuani olin niin iloinen! Olinkin kaivannut jo y-urheilua, muutenkin tauon jälkeen.
Polvessa on vielä nestettä ja juuri ne kohdat ovatkin vielä niitä arkoja kohtia. Antaa nesteen poistua ja sitten vain reenailee.

Pyöräily on hyvä kuntouttamistapa. Olenkin nyt salilla muutamana päivänä pyöräillyt kevyellä vastuksella. Yläkroppaa saa hyvin tehtyä, kun vielä ei ihan uskalla kovia painoja laittaa kyytiin jalkatreenissä.

Oon niin happyyyyyyyy!! : D

Tänään reippailinkin jo lähes heti koulunjälkeen pyörällä salille ja siellä sitten reenailin ja tulin pois. Hyvällä fiiliksellä on hyvä jatkaa!

Viiden tähden lounas

Emma valmisti tällä kertaa lounaan minulle ja Pihlalle. Hyvää ruokaa oli! :)

Keskiviikkona mulla olis polven kontrollikäynti. Katsotaan mitä lääkäri siitä sanoo. 

ENÄÄÄ KAHEKSAN VIIKKOA KOULUA JEEEEEEE!

...mut paniikki valtakunnallisista on liian suuri....): 

Myday video!

Ablodeja minulle! Olen jaksanut olla niin reipas, että taiteilin myday videon eilen loppuun ja sain sen nyt tänä aamuna ladattua tubeen.

:) Mukavaa sunnuntaita!

Ah miten ihana kuva! XP

Myday tulossa...

... vai olisiko Ella`s tai Eltsu`s day parempi?

No jokatapauksessa myday tyyppistä videoo on tulossa tältä lauantaiselta päivältä. Koitan saada sen mahollisimman nopee ladattua tubeen.

Oon kerran aikasemmin mydayn tehny ja se oli ihan surkee.
NYT kuitenkin panostan siihe ja olen jo saanut sitä tehtyä jonkinverran. :) Itse ainakin tykkään siitä. Koitan mahdollisimman vähän pölöttää videolla, koska muuten en ainakaan itse jaksaisi katsoa sitä. Tähän mennessä en ole vielä yhtään pölöttänyt vaikka videota onkin jo mennyt jonkun 2-3 min muistaakseni.

Palaillaan!

Ja toinen video!

Mitä ihmettä! Kaksi postausta peräkkäin, jossa on video. No huh huh! :D Nyt on ylitetty rajoja. 

Video!

Hei lukijat!

Piiiitkästä aikaa väsäilin videon. Kyseinen video on siis "Opi tuntemaan minut" haaste. Haasteen on laatinut cconaf. Minulta löytyy siis myös youtube kanava ja siellä on kaikenlaisia videoita. Kanavani löytyy nimellä Eltsuuon.

Polvi on voinut ihan hyvin. Välillä se kipeytyy leikkauskohdista, mutta eiköhän se siitä parane. Eilen kävin pikkuisen kävelemässä toisen kepin kanssa. Se oli oikein riittävä lenkki. 

Mukavaa viikonloppua teille! : )

Laiska haastaja

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita bloggajia, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Rakastan Disney leffoja yli kaiken ja itken vieläkin katsoessani Bambi elokuvia. 

2. Horoskoopiltani olen härkä, joka kuvaa hyvin luonnettanikin.

3. Olen sairastanut angiinan kolmesti. 

4. Pidän liikunnasta ja urheilusta lähes kaikenlaisissa muodoissa. 

5. Olen energinen kaveri, jonka on vaikea pysyä välillä aloillaan, kun pitää olla jo menossa. 

6. Matka Rhodokselle toi uusia asenteita elämääni.

7. Olen omistanut pitkät hiukset, lähes koko elämäni ajan. 

8. Haaveilen urheilu urasta. 

9. Ylä-aste aika on miljoona kertaa parempi kuin ala-aste. 

10. N. neljä kertaa elämäni aikana, minulta on jalat lähteneet alta. Ei, en ole pyörtynyt. Vaan se on johtunut jostakin tunnetilasta, jolloin olen ollut joko tosi iloinen tai surullinen.

11. Olen soittanut pianoa n. 5 vuotta. Nyt en enää harrasta sitä, vaan kotona välillä soittelen. 

11 Kysymystä minulle

1. Lempieläin?

-Kaikki eläimet!

2. Mikä on sun lempiurheilulaji?

-Ratsastus, yleisurheilu, sali, ryhmäliikuntatunnit, koris...

3. Tän hetken lempibiisi?

-Ellie Goulding, Goodness Gracious

4.Ketä ihailet?

-Muutamaa urheilijaa, laulajaa, äitiä sekä muutamaa muuta ihmistä lähipiiristäni. 

5. Lempi blogisi?

-Paljon! Mutta mainitsen muutaman: Kaktun ja Futuran blogi ja Eppien

6. Unelma-ammatti

-Urheilijan ammatti, personal trainer... en tiiä, tykkäisin tehä niin montaa asiaa.

7. Minne haluaisit matkustaa ja kenen kanssa?

-Aleksin kanssa jonnekkin Guban, Californiaan tai no, johonkin lämpimään. :) 

8. Mistä pidät itsessäsi eniten?

-Kovasta tahdosta ja periksiantamattomuudesta! (toki ei aina hyvä asia)

9.Oletko romantikko?

-Vaikea kysmys... Ömmm, en varmaan? Tai joo, emt XD

10.Millainen olit pienenä?

-Äärimmäisen vilkas, mutta kiltti ja hitusen ujo. 

11.Lempivärit?

- Turkoosi, musta, valkoinen ja keltainen. 

Haha, olen niin laiska, etten keksi mitään kysymyksiä, sillä en jaksa etsiä ihmisiä ketä rupeaisin haastamaan. Sorry! XD 

Polvi operointi

Tämän päivän jännitys on nyt ohitettu. Mulla oli siis tänään polven tähystysleikkaus, koska viime syksynä koulujenvälisissä jalisturnauksissa polveni otti itteensä kun se petti alta. Siitä asti sitä on pyöritty lääkärissä ja käyty magneettikuvauksissa yms.
Polvesta oli tarkoitus poistaa irtopalanen. Magneettikuvista kuitenkin se huonosti saatiin selville, että minkälainen palanen se on.

Aamulla olin jo Terveystalolla puoli yhdeksän maissa ja pain hoitaja ottikin minut luokseen. Muutama asia käytiin siinä hoitajan ja äipän kanssa läpi, kunnes pääsinkin sitten sänkyyni, jossa minulle oli varattuna vaaleanpunainen tunikapaita. Aluksi hoitaja yritti laittaa minulle kanyylia, siinä kuitenkin onnistumatta, mutta sitten toiset hoitajat saivat sen paikoilleen. Voin sanoa, että kanyylin laittaminen oli kaikista inhottavin juttu, mitä koko lääkärikäyntiin liittyyi. Vielä kun sen joutua useampaan kertaan tuntemaan. Se ei ollut järin mukavaa.

Sitten sain kaikenlaisia lääkeitä suun- ja tippaletkun kautta. Monesti sanottiin, että nyt saatta tuntua väsyneeltä tai huimata, mutta kertaakaan en sellaista tuntenut. Ajantaju oli vähän hakusessa, eli aika meni miun mielestä tosi nopeesti. Sitä ei hahmoittanut.

Leikkaussalissa ympärillä pyöri 4 hoitajaa joista jokainen kiinnitti minuun milloin minkäkinlaisia tarroja ja muita juttuja. Eniten pelkäsin selkäpuudutusta, joka ei sattunut lainkaan. Yhden kerran tunsin pienen nopean nipistyksen ja samantien alkoivat jalat puutumaan. Tunne oli erikoinen kun hoitajat putsasivat polven leikkauskohtaa. Jalka oli koholla, mutta mitään en tuntenut. Erikoista oli katsoa, kun kerran jalkani "tippui" hoitajan käsistä sängylle, niin sitä ei tuntenut ollenkaan. Hassua! :D
Itse leikkaus tuskin kesti kovinkaan pitkään. Valmistelut veivät (luultavasti) suurimman osan ajasta.

Leikkaus meni hyvin. Magneettikuvissa näkynyt irtopalanen osttautui ns. rakenteelliseksi kärkipalaksi, joka oli kiinni jalassa. Se ei siis aiheuta kipua. Rustossa oli pientä rappeumaa, jota siloteltiin.
Suurin harmi oli, että eturistiside oli vaurautunut. Ei mennyt kokonaan poikki, mutta siitä oli irronnut einaisia säikeitä, joita sitten siistittiin. Eturistisiteen pitäisi kyllä kestää ihan normaalia yleistoimintaa harrastuksineen, mutta tulevaisuutta ajatellen esim. kilpaurheilua ja treenausta varten on vielä epävarmaa, että miten eturistiside kestäisi. Tästä saan kuulla lisää lääkärin kontrollikäynnillä parin viikon päästä.

Leikkauksen jälkeen minut työnnettiin heräämöön, jossa sitten mittailtiin verenpainetta ja annettiin lääkkeitä. Äippä pääsi mua katsomaan ja sainkin sitten vähän purtavaa siellä. Odotimme puudutuksen loppumista, kunnes sitten koitimme jalan toimintaa keppien kanssa. Paperit kouraan ja kotiin.
Mahdollisimman nopeesti vaan kävelemään ja muut hoitoohjeet saimmekin kaikkine papereineen.

 Njam! Itse valikoima salaattiannos!

Illasta Aleksi tuli minua "hoitamaan" kun äippä kävi Amppaa liikuttamassa. Pelasimme seurapelejä Aleksin ja siskoni Iidan kanssa. Oli oikein hauskaa!

Huomenna menen kouluun. En halua jäädä jälkeen mistään asioista jälkeen. Voi olla, että väsymystä on ilmassa, mutta eiköhän niistä selvitä.
Nyt lähden taiteilemaan sänkyyn sopivaa paikkaa jalalle. Hyvää yötä! <3

Jännitystä huomiselle

Hei kaikki!

Heti alkuun  pitää sanoa, että huomenna mulla on aika jännä päivä. En kerro vielä, että mitä huomenna tulee tapahtumaan, mutta saatte pain siitä heti tietää. Mahdollisesti jo heti huomenna jaksamiseni mukaan.

Täälläpäin Suomea on ainakin ollut tosi lämmin (parhaimmillaan 8 astetta). Aurinko paistaa niin kivasti, että lämmön voi tuntea jo iholla. Mahtavuutta!

Nää kuvat on viime maaliskuulta.

Nyt lunta ei ole enää lainkaan.

Koulu jyllää hirveää vauhtia eteenpäin. Kokeita tulee jatkuvasti, joten viimeiset lukusessiot pitäisi vielä jaksaa tämän kevään ajan. Eniten hirvittää kyllä valtakunnalliset..... käääk! Tai ehkä se, että jos valtakunnalliset vaikuttaa paljonkin numeroon, niin tulee pelko sitten siitä, että pääsenkö haluamaani opiskelupaikkaan. Hope so!
Erityisesti tuntuu, että äikässä tulee asiaa aivan sairaasti. Joka tunti käydään joku uusi asia, jotka tulee sitten kokeeseen, samalla tehdään kirjaporjekti tehtävää mitä mun olis pitäny tehä jo vaikka kuinka paljon joka on kahen kokeen arvoinen juttu, ainekirjoitukset ymsymsyms. Paljon juttua on siis.

Rakastuin samantien tähän kalansilmä objektiiviin. Kaverilla oli koulussa kamerassa tää ja pakko oli selfie ottaa. Aika magee, pakko myöntää :) 

Nyt pitää Amppaa kyl hehkuttaa pitkästä aikaa. Jalka kivut alkaa olla voitettu. Kaviosta paikannettiin paise jaaaa sen puhkomisen jälkeen Amppa on toipunut hyvin. Viimeviikolla aloitin rastastamaan Ampalla ja kuntoa taas vähän kohottamaan. Hyvin on mennyt. Nyt toimii jo aivan normaalisti. Pientä pilkunviilausta sieltä täältä ja hyvin menee. Mahtavaa, että Amppa on kondiksessa. Nyt ei kiitos vähään aikaan mitään sairauksia Ampalle. Se on kyl niin höhlä välillä kun se joka suuntaan on menossa ja kolhii samalla itseään vähänväliä. Nyt sillä oli ikenessä jo joku pikku rupi/haava? Kun on päätä hinkannut seinään, kulmiin ja joka paikkaan. Voi sitä. xd

Huoh, nyt taidanki mennä nukkumaan. Huomenna on tosiaan haastellinen päivä ja pientä jännitystä on ilmassa. Aamusta  pitäisi olla jo melkein menossa maailmalla....

Mainiota Naistenpäivää!

Onnittelut tulivatkin tuossa otsikossa mainittua.

Meikäläisen Naistenpäivää on vietetty hyvin neutraaliin lauantaiseen tapaan.
Aamulla säntäsimme äitin ja siskon kanssa kaupungille hyvissä ajoin kaikenlaisiin ale myynteihin mitä oli. Hakusessa oli mulle uutta tuulitakkia sekä stadiumista kesätennareita.

Sisko halusi kuvaan myös hänen ostamansa schleich eläimet. 

 Muutama toppi Vero Modasta

Ja Tuulipuku intersportista

Näytän iha viisvuotiaalta. 

 Kokeita alkaa taas jälleen tulemaan. Tänään lueskelin Enkkua ja Ruotsia. 

 Äkäslompolossa ollessani hajoitin edelliset puhelimeni kuoret. Pohdiskelin, että pitää kohta uudet ostaa. 

Hyvin sattui, kun eräs luokkalaiseni kyseli, että ostaisiko kukaan häneltä parilla eurolla Samsung Galaxy s3 minin kuoret. Tartuin tilasuuteen ja tällaiset kuoret sain. Musta tosi mielekkäät. :) 

Olen myös tässä viikonaikana opetellut juomaan vihreää teetä. Tänään keitin vielä yhden ylimääräisen kupillisen kun niin teki mieli. Outoa, en ole lainkaan kuumien juomien ystävä, (jos kaakaota ei lasketa) varsinkaan teen. En juo siis kahvia tai kuumaa mehua. Kiva kun on teetä oppinut juomaan. 

Heti pitää lähteä uutta takkia testaamaan ulos. 

Vielä olisi harkat tänään mulla kuplassa.

Vielä kerran onnittelut kaikille tytöille, neidille, naisille! :D 

Ratsastus historiani

Kohta kymmenen vuotta on tätä lajia harrastanut. Enkä ole katunut, todellakaan. Tämä teki minusta taistelijan!

Aloitin siis ratsastusharrastuksen kuusi vuotiaana muistaakseni v. 2004. Ratsastuskoululla, jossa oli pää-asiassa islanninhevosia, muutama shettis ja piensuokki. Tämä oli oiva valinta. Isoon vieraaseen eläimeen tutustuminen alkaa parhaiten islanninhevosesta niiden hyvän luonteen takia. Vaikka ratsastuskoulussa aloittaa ratsastamaan ja nimenomaan sitä lajia opettelemaan, mutta jos et yhtään osaa lukea hevosen ajatuksia ja sen tekemisiä, niin voit olla mestari ratsastaja, muttet välttämättä olla sujut työskentely kumppanisi kanssa. Ja muussa yleisessä tekemisessä esim. hoitotilanteissa ja joissakin äkkitilanteissa. Näitä tuli opeteltua ja nyt olen todella tyytyväinen, kun aloitin issikoiden kanssa. 

            Tästä kaikki alkoi:

7-vuotta ratsastin kyseisellä issikka tallilla ja taisin kolmella kesäleirillä siellä olla. Tämä ensimmäinen kuva on ekalta leiriltä. Hevonen on Lukka nimeltään. 

Pidimme este-, koulu-, leikki- ja maasto tunteja. 

Ratsastin kerran viikossa tunnilla ja esteet ovat olleet lemppareitani alusta asti. 

n. 6-vuoden ajan ratsastin täällä tallilla ja olin myös hoitajana kun olin 10-12 vuotias. Ensimmäinen hoitsuni oli kirjava Evropa islanninhevonen. 

Evropan myytiin ja sain uuden hoitsun, jonka nimi oli Leifur. Leifurista ei ole kuvia, mutta Leifur oli keraman värinen (hallakko) issikka ruuna. 

En muista, lähtikö Leifur vai mitä kävi, mutta sain Leifurin tilalle jälleen uuden hoitsun nimeltään Oskadis. Osakdis oli 2-vuotias tamma varsa. Oskadiksen kanssa hoidin myös norjanvuonohevosta Vuokkoa. Vuokosta mulla ei ole tällä koneella kuvia ollenkaan. 

  Tässä ikävaiheessa olin melko pitkä. 

 Voisin haluta noi hiukset takasin! ;) 

Muistaakseni yhdeksän vuotiaana, katselimme meille jonkinlaista vuokrahevosta. Muutaman kerran kävimme ratsastamassa lämminveristä tammaa Haltsua pienellä yksityistallilla. 

Haltsu oli hyvin kiltti, mutta vielä liian säpäkkä pakkaus. 

n.11-12 vuotiaana vuokrasin jonkin aikaa Gotlanninruss poni Cattaa. Catta kyllä jää yhdeksi superponiksi mieleen ja sen kanssa oli mukava harrasta kaikkia lajeja.

Pikkuhiljaa siirryimme toiselle tallille, jossa oli sitten eikokoisia poneja ja hevosia. Suokkeja, pv-hevosia, eestinponeja yms. Kolmisen vuotta suunnilleen tuli täällä pyörittyä ja erityisesti ratsastustaito kehittyi paljon. 

Muutamissa tallin kisoissakin kävin ja kerran tallin entisellä tuntihevosella esittäytymässä kilparadalla. 

Aina välistä etsiskelimme netistä kaikenlaisia hevosia, ja muutaman kesänä kävimme ajelemassa ympäri Suomea etsiskelemässä meidän perheen kolmelle ratsastajalle hevosta. 

Kaikenlaisen etsinnän jälkeen löysimme Vantaalta Haflinger tamman Minnin. Minni tulikin meille sitten kuukaudeksi koeajalle. Herttainen tamma :)

Minnillä kuitenkin pikkaisen oli jalka-ja selkä vaivoja joka todettiin eläinlääkärin tarkastuksesssa. Tässä välissä tapahtui kaikenlaista muuta ja Minnin pitämisestä yritettiin vielä neuvotella, mutta Minni lähtikin kuukauden jälkeen takaisin ratsastuskoululle. 

Muistan kun menin koulun jälkeen laittamaan Minnin kamoja valmiiksi hakua varten. Vaihdoin sen omat päitset takaisin päähän ja hoidin sen mahdollisimman hyvin. Itkua siinä väännettiin. Kuukaudessa oli kerennyt kiintymään Minniin ja sitten kun se yht`äkkiä vietiin pois niin se oli kova paikka.

Jäljelle jäi tyhjä karsina....

Tallin omistaja kehotti hakemaan minua laitumelta erään seuralämppärin, Tupun. "Käy hakemassa Tupu ja hoitele sitä". 

Niin sitten tein. Tupusta on tullut my best friend ja on maailman parasta seuraa ja luonteeltaan niin ihana. Tupulla on seurahevosen virka, jonka se hoitaa hyvin. 

Katso TÄSTÄ Tupun ja Minun video. 

Ratsastelin muistaakseni vielä ratsastuskoululla yhden talven ja samalla myös hoitelin Tupua ja ratsastin saman tallin hevosilla. 

Sitten eräänä marraskuisena iltana, (Tässä vaiheessa en enää käynyt ratsastuskoululla) ollessamme tallilla hoitamassa tai ratsastamassa hevosia, tallille tuli hoitoon vähäksi aikaa Suomenhevostamma. Ikää oli vasta neljä. Vaaleanpunarautias lyhytotsatukkainen tamma.

Tottelee nimeä Amppa (Kulta-Ahon Aamu). 

Amppaa rupesin hoitelemaan ja hevosen omistaja antoi luvan ratsastaa sillä, mutta varoitti erittäin reippaasta tahdista. Vauhdikasta se olikin. N. kuukauden tutustuimme Amppaan, joka myös oli myynnissä. Kaikenlaisten miettimisten jälkeen ostimme Ampan. Kaikenlaisten mutkien kautta Ampan omistajuus kuitenkin siirtyi tallin omistajalle, mutta toimii meidän käytössä lähes omana. 

Ampan kouluttaminen on varmaan suurin saavutus, mitä olen elämässäni tehnyt. Siis jokin todella pitkä prokkis, jonka vatuloimiseen menee aikaa. Itkujen, naurujen, itkujen jälkeen kaikki on muuttunut.... NAURUKSI! :D 

Amppa täyttää toukokuussa kuusi vuotta. Eli olemme yli vuoden sitä jo pyöritelleet. Homma on ollut kova, mutta se palkitsee jos jaksaa kovasti vain yrittää. Nyt meillä on käytössä reipas, rohkea, kiltti, persoonallinen, kaikkeen sopeutuva ja kykenevä Suomenhevostamma, joka valloittaa kaikki!

marras/joulukuu 2012

Kesäkuu 2013 

 Tätä ei olisi voinut kuvittellakkaan kun Amppa tuli. Vauhtia oli sen verta paljon, että sitä ei meinannut saada pois millään. 

Ampan kouluttamisessa olen oppinut kaikista eniten ratsastamisesta ja hevosista. Vaikka paljon niistä jo tiesikin, niin pääsi asioissa paljon pintaa syvemmälle. Tähän kategoriaan kuuluu kaikki mitä hevosenomistamiseen ja sen kouluttamiseen liittyy. 

Nyt tällä tallilla koulutamme erästä kolmevuotiasta suokkitammaa.

Tässä oli ratsastushistoriani. Aika huikea, kun sen on saanut kokea ja sehän jatkuu niin pitkälle kun vain rahkeet on selässä pysyä! ;)