Jännitystä kisoissa

Viime sunnuntaina oli jännitävä päivä, sillä Amppa meni ensimmäisiin kisoihinsa koskaan. Kyseessä oli siis estekilpailut. 

Itse en ollut ratsastamssa, vaan eräs tuttavamme Mirka, kävi Ampalla kisat. Jännitti todella paljon, että miten tuo neiti suhtautuu aivan uuteen paikkaan ja tilanteisiin joita kisoissa tulee. Rohkea hevonenhan se on, mutta koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Se kyllä osaa kaikenlaiset temput halutessaan. 

Vaikka toivoimme parasta ja pelkäsimme pahinta, Amppa käyttäytyi erittäin hyvin!! Siis ei sitä voi sanoin kuvailla miten helpottunut olo oli, kun se suostui menemään maneesiin ja radallekin yksin. Se olisi hyvinkin saattanut pistää stopit jossakin vaiheessa ja kaahottaa menemään pää viidentenä jalkana. Mutta ei. Ihan kuin Amppa olisi aina ollut tuolla, sillä se ei katsellut mitään eikä välittänyt juoksevista lapsista, vihellyksistä, muista hevosista, kuulutuksista yms. 

Jännitti aivan kauheasti, että miten se selviää radoista. Amppa ja Mirka menivät siis 60cm ja 80cm radat. Ampalla ei kuitenkaan ole käyty missään estetunneilla tai valmennuksissa. Ihan vain kotona hypelty. Voi hyvänen aika tärisin suorastaan. Itse kilpailijana ei jännitä läheskään niin paljon kuin sivusta katsojana. Kun Amppa selvisi 60cm radan ilman mitään hylkyä, meinasin oikeasti rueta itkemään. Ei sitä voinut uskoa todeksi, että tuo meidän höperö Amppa, jonka kanssa ollaan lähes kaksi vuotta touhuiltu mukavia, mutta myös itkun kanssa taisteltu varpaat ja sormet mudassa, jäässä ja milloin missä, niin selviytyi tuosta radasta. Meillä oli kunnon kannustusjoukko mukana. 

Tämän jälkeen ei jännittänyt 80cm rata enään ollenkaan vaikka esteet olivat korkeammat, mutta kun näki, miten se käyttäytyi niin ei ollut enään mitään hätää. 

60cm luokassa Amppa tiputti yhden esteen ja 80cm luokassa kaksi estettä. Molemmat asiat olivat aivan korjattavissa. Vähän huonosti sattui askeleet esteille tai sitten Amppa hypääsi sillein matalasti ja pitkälle. Nyt pitää jatkaa harjoittelua siitä, miten hypätään enemmänkin ylöspäin, eikä pitkälle eteen. Ajat olivat kuitenkin todella hyvät, molempien luokkien nopeimmat ajat. :) 

Mirka kyllä on niin taitava ratsastaja, että hänelle täydet kymmenen pojoa kisapäivän suorituksesta!

 verkasta

Hyvin normaalia Ampan käytöstä, yrittää syödä kaikkea mahdollista

Mirkakin totesi, että Amppa meni radalla todella hyvin. Kotikentällä se lähtee rynnimään esteelle kovaa vauhtia, mutta nyt meno näytti todellakin hallitulta, juuri sopivalta. 

Vähän jännitti miten tuo yhden askeleen sarja menee, kun kotona sitä niin paljon kielteli, mutta yli meni molemmilla kerroilla. :) 

Tärkeintä ei todellakaan ollut sijoitus, vaan se että Amppa selvisi tästä kisapäivästä hengissä ja järjissään. :D Matkustaminen yksin traikussakin sujui, vaikka vähän jouduttiin tuuppimaan sitä takaisin tulessa traikkuun mentäessä. Kotipihalla se oli aivan onnessan ja hirnui laitumelle kavereiden perään. Vielä oli virtaa sen verran, että jaksoi portilta laitsalle päästessään lähteä vauhdilla laukkaan kavereiden luo. 

Mua kuvataan!!

Ainut hyppykuva minkä otin, ja sekin tolppien takana... 

Oli todella ihana päivä, joka varmasti jäi monella mieleen. Nyt voi sitten huoletta lähteä Ampan kanssa muihinkin kisoihin, kun näki miten fiksusti se käyttäytyi. Aivan mahtavaa!

Kauheasti en kuvia napsinut kisoista kun olin koko ajan Ampassa kiinni ja sitten radat pääasiassa videoin. Niitä fiiliksiä varmaan näette jostakin tulevasta videosta. :) 

Mulla on kolme videoprojektia alla, eli niitäkin on tulossa, kuhan kerkiän niitä tekemään ja julkaisemaan. 

Nyt minulla tosiaan loppui vihdoin ja viimein koeviikko. Kuusi koetta puristin läpi ja nyt pääsen taas bloggerin puolelle varmasti enemmän. Minnekkään en ole siis katoamassa. :)

It`s Autumn

Näiden kuvien pohjalta on hyvä todeta syksyn tulleen. 

Sekä myös sen, että tänään alkoi koeviikko ja kuuden kokeen puristus! Pitäkää peukkuja! :) 

Voimat koetuksella, varastamista, muista rentoutus...

Siinä on se syy, miksi minusta ei ole kuulunut taas yhtään mitään.

Rankan koulupäivän jälkeen kun tulee kotiin, tekee läksyt, käy treeneissä tai Ampalla, lukee kokeisiin... niin tämän jälkeen ei jaksa millään konetta avata. Koko päivän ajan kun katselee erilaisia kirjan tekstejä, kirjoittaa muistiinpanoja ylös, yrittää kuunnella tunnilla ettei kotiin jäisi niin paljon luettavaa jne, en enään millään ole jaksanut rueta uudestaan tuijottamaan tekstiä ja kirjoittamaan kunnon postausta. Pyydän siitä syvästi anteeksi, mutta toisaalta taas en. Ihmisen on elettävä tiettyjen rajojensa mukaan, enkä minä enään illalla kymmenen aikaan, kun olen jotenkin saanut istuuduttua niin jaksa rueta konetta avaamaan.

Yritystä on ollut! Viime viikolla päätin, että nythän rupean kuvailemaan noita ostoksia, mitä käytiin vähän kaupungilla tekemässä. Sain kameran säädettyä paikoilleen ja valaistukset tsekattua, mutta siihen se sitten jäikin.
Olen lentänyt paikasta toiseen jatkuvasti ja koittanut jossain vaiheessa kokeisiinkin lukea. Niin, kyllä. Ensi viikolla on meikäläisen ensimmäinen lukion koeviikko. Olen aloittanut lukemaan jo viime viikolla, enkä ole vieläkään pääsyt missään aineessa loppuun asti. Eikä edes itseasiassa koulun tunneilla ja tässä on enään huominen ja perjantai siihen käyttää aikaa.
Eli ne päivät, jolloin minulla olisi omaa vapaa-aikaa, menevät nyt täysin koulukirjojen parissa. Ensimmäisestä koeviikkosta ei voi olettaa mitään, joten haluan valmistautua hyvin. Vielä kun minulla sattuu olemaan kuusi koetta, jotka ovat kaikki lukuaineita niin saan kyllä paljon tehdä töitä, jotta kaikissa aineissa pysyn kärryillä. Äikkä, historia, matikka, kemia, psyka ja bilsa ovat siis ensimmäiset kokeeni.

Tietysti näiden kaikkien läksyjen ja kokeisiinluvun lisäksi on kaikki mahdolliset esseet, tutkimukset, ryhmätyöt yms. joiden pitää olla määräaikaan mennessä valmiita. Olen käyttänyt kaikki hyppytuntini lähinnä lukemiseen, jotta kotona ei tarvitsisi niin paljon tehdä töitä. Aikaa jäisi vähän muuhunkin.
Itse olen sellainen työmyyrä, että jos kerran aloitan vaikka johonkin kemian kokeeseen lukemaan, niin luen sitä niin pitkään ja paljon kuin vain tietoa menee päähän. Olisi hyvä, jos opettelisin pitämään taukoja ja käydä vaikka vähän ulkona Pepin kanssa kävelemässä. Tämä osa-alue minussa on vielä todellakin kehitysvaiheessa.

Siinä olikin tuollainen kevyehkö alkuteksti teille. Voisin siirtyä itse asiaan, mitä olin tulossa tänne kertoilemaan, eli oikeastaan viime viikkojen kuulumisia.
Sanon heti tässä alussa, että kuvia en ole napsinut lähes yhtään. Ihan muutamia vain ja niistäkin osa on puhelimella otettuja. Olisi kiva ollut kuvailla vaikka niitä ostoksia tai muuta, mutta voimia ei ole enään vain ollut.

Olen käynyt Ampalla nyt pariin kertaan ratsastelemassa, aina kun olen kerennyt. Viimeviikolla sain Aleksin mukaan tallille ja rakensimme esteradan. Amppa toimi todella hienosti! Se olisi aivan kisoihin valmis lähtijäksi.
Eilen sain pakotettua itselleni vapaa-päivän koulujutuista ja kävin Ampsun kanssa maastolenkillä kahdestaan. Oli suorastaan mahtavaa, kun voin vain nauttia kyydistä, tunteesta kun tuuli hivelee kasvojani laukassa ja kavion kopina kuuluu Ampan astellessa eteenpäin. Ilma oli eilen mitä parhain. Kaunis syksyinen ilta, aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin.

Koimme matkalla myös vähän hupaisan tapauksen, johonka Amppa ei reagoinut millään tavalla.
Vastaamme tuli nainen keskikokoisen koiran kanssa. Ampan nähtyään, nainen työnsi koiransa puskaan piiloon ja kävi itsekkin sinne kyykkyynm, ettei kumpaakaan näkyisi. Naurahtelin itsekseen ja huusin hyvän matkan päästä naiselle, että voisiko kenties nousta ylös ja ottaa koiransa siihen esille.

Kaikista pahinta mitä ihminen voi tehdä hevosen tullessa vastaan, on piiloutua johonkin puskaan. Vielä kun tällä henkilöllä oli koira mukana. Jos tämä koira olisi ruennut hyppimään ja pomppimaan siellä puskassa, niin sehän olisi kaikista pelottavinta hevoselle, jota se todennäköisesti säikähtäisi.
Vinkki ihmisille! Tulkaa esille hevosen tullessa vastaan, älkää menkö piiloon, koska silloin hevonen ei näe teitä ja jos yht`äkkiä hevosen ollessa kohdallanne vaikka ruette piilossa rapistelemaan, se pelottaa kaikista eniten ja pahimmassa tapauksessa hevonen hyppää sivuloikan säikähtäessään juuri sinne ojaan missä kökitte.
Pääsimme kyllä tästä tilanteessa hyvin ohi, kun omistaja nousi seisomaan ja koirakin tuli näkyville, joka loppujen lopuksi oli oikein nästisti, vaikka omistaja vähän pelkäsi koiran rektiota hevosta kohtaan.

Viime viikonloppuna minulla oli KLL:n (koululiikuntaliiton) SM-kisat. Vihdoinkin kun nilkka oli parantunut ja kaikki mahdolliset muut vaivat olivat muisto vain, pääsin kisaamaan ja olin niiiiiiiin innoissani. Varsinkin 100 metrin juoksusta. Pystyin n. 2 viikkoa ennen kisoja harjoittelemaan kunnolla.
Osallistuin siis lauantaina pidettävään 100m juoksuun, sunnuntaina olevaan pituuteen ja 4x100m viestiin. 

Olin intoa ja tarmoa täynnä koko aamupäivän ajan ennen alkueriä, kunnes... varastin. Mitä? Ei voi olla. Koko sen ajan mitä olin odottanut pääseväni vihdoin pinkomaan sydämmeni kyllyydestä, niin varastin. Vielä ilmeisesti selkeästi ja punainen korttihan siitä tuli.

En ole koskaan ennen varastanut niin, että minut olisi kentältä ajettu ulos. Pari kertaa on huomautus tullut. Voi sitä harmituksen määrää kun astelin pois radan päästä tavaroidenki kanssa. Harmittii niiinn #¤%&E"@x*¨½>+#£$#¤` paljon... :( Pitihän siinä oikein kunnon itkutkin päästää, mutta kun miten paljon sitä juoksua odotin. No, urheilu on urheilua, oma mokahan tuo oli. Sitten eikun kotiin loppupäiväksi ja luinkin taas kokeisiin sen illan.

Onneksi seuraavana päivänä oli pituus. En ole pituutta hypännyt viimeeksi kuin viime syksynä SM-kisoissa ja nyt kesällä otettiin kaksi kertaa pituustreeniä. En siis odottanut mitään huimia hyppyjä. Varsinkaan ennätystä. Ehkä kuitenkin vähän parempia kuin mitä hyppäsin. Sija olis itten neljäs ja ai miten ärsyttävä se onkaan.
Vielä iltapäivällä oli ne viestit ja niissä pääsin sitten "kukoistamaan". Olin viikonlopun aikana lämpännyt moneen otteseen joten jalat olivat hyvin auenneet. Juoksin kakkososuuden ja se tuntui aivan kun olisin lentänyt. Se on sitten eriasia miltä se näytti. Hyvältä se tuntui kuitenkin ja sijotuimme toiseksi. Ei sii tarvinnut lähteä aivan tyhjin käsin kotiin. Joukkueita oli meitä vain kolme, mutta alku ennakoiden mukaan, olisimme luultavasti tulleet kolmansiksi kahta Helsinkiläis joukkuetta vastaan. Hopea oli siis todellinen tunnelman nostattaja rankan viikonlopun jälkeen ja olimme joukkueen kesken toisesta sijasta tosi tosi happy! :)

Nyt alkoikin sitten kahden viikon ajan kestävä ylimeno kausi. Eli minulla ei pariin viikkoon ole minkäälaisia harjoituksia. Oman mielen mukaan teen asioita, mitkä tuntuu hyviltä. Varmaan käyn salilla pyörimässä, kuhan saan nämä koe lukemiset jonkinlaiseen järjestykseen. 

Tulipas sekalainen ja PITKÄ kirjoitus. Toivottavasti jaksoitte lukea ja koitan päästä pian uudestaan tänne bloggeriin teille kirjoittelemaan! :)

Kaikki pituushyppy kuvat: Mikko Rahikainen

Viimeisen viikon purkua

Apua, mistä ihmeestä sitä nyt alottaisi. Reilu viikko vierähtänyt viime postauksesta. No aloitetaan vaikka viime viikonlopusta.

Viimeviikon lauantaina olin katsomassa Suomi-Ruotsi maaottelua Helsingin Olympia stadionilla. Mukaan lähti saatumalta myös pari kaveria, joten heidän kanssa siellä tuli pyörittyä.

 Oskari Mörö, 400m aitajuoksija

Sandra Erikson

Oli oikein kiva reissu! :) 

Heti seuraavana päivänä, eli sunnuntaina  vietimme Aleksin kanssa meidän toista vuosipäivää. Oikeasti vasta maanantaina olisi ollut oikea päivä, mutta juhlimme sitä vähän etukäteen. Voihan hitsin vitsi, kaksi vuotta! Miten Aleksi on minua jaksanut kestää!? :D <3

Kävimme kaupungilla vähän pyörimässä ja sitten menimme Rossoon syömään. Söin sen saman annoksen, minkä viikko sitten otin Rossossa ollessani äitin kanssa. 

Pyörähdimme kaupassa ostamassa vähän herkkuja ja katsoimme Netflixistä (<---en osaa kirjoittaa sitä oikein) sekaisin Marista. Ihan hauska leffa oli. Joissakin kohdissa ehkä vähän teennäinen, mutta hyvä muuten. :)

 Tässä viikon aikana olen sitten lähinnä treenaillut ja koulua käynyt. Kohta sitä pitääkin alkaa lukemaan jo ensimmäiselle koeviikolle. Kääk!! Ilmoittelen kyllä lähemmin sitten kun alan lukemaan, koska uskon, että silloin en kerkeä paljon koneella istumaan ja kirjoittelemaan. Eilenkin jo tuskailin biologian tehtävien kanssa, mitkä pitäisi saada tehtyä. Onneksi löysin eilen aikaa niiden toteuttamiseen. 

Kävin myös tuossa torstaina kuvailemassa uuden kaverini Ellun estevalkkaa. Oli kivaa olla katsomassa ja kuvailemassa, mutta itse en ollut kovin tyytyväinen kuviin. Moni oli heilahtanut, sillä urheilu asetusta ei ollut päällä, mutta ne kehdannut sitä laittaa salamavalon takia. 

Parhaita hetkiä koulussa, kun akatemian jälkeen pääsee syömään rauhassa eväitä! <3

Ampalle en ole päässyt koko viikkoon, nyyh...., mutta onneksi tänään on tunti ja meikäläisen vuoro ratsastaa. Jeij! 

Viettäkää ihana viikonloppu! :)