Kaikki loppuu aikanaan

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa 
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa 
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin 
teille laulamme nyt näkemiin 
 
Turvallista matkaa me toivotamme näin 
On aika purjeet nostaa ylöspäin 
Turvallista matkaa aalloilla elämän, 
kanssa hyvän ystävän" 

Niin vain 9- vuotta on vierähtänyt peruskoulussa ja nyt on aika siirtyä uusille poluille ja katsoa tulevaisuuteen. 

En tiedä mistä aloittaisin. Tunteet ovat sekavat. Samaan aikaan olen iloinen, helpottunut ja innoissani, mutta silti haikeus, suru ja kyyneleet puskevat läpi. Näinä viimeisinä kolmen vuotena olen ollut yläasteella sellaisessa luokassa, joidenka ihmisiä en tule unohtamaan koskaan! Myös rinnakkaisluokkalaisista on tullut todella tätkeitä ja läheisiä ihmisiä. 

Parasta, ovat olleet normaalit oppitunnit, jonka aikana joku luokastamme on heittänyt ilmoille hyvän kommentin. Tämä on saanut luokkaan rentoutta ja hyvää ilmapiiriä, mutta toisinaan kasvattanut opettajille harmaita hiuksia. 

Olen pyrkinyt näyttämään, että miten mahtaviin ihmisiin olen saanut tutustua. Moni heistä jatkaa erikouluihin kun minä, mutta toivon, että tapaisimme siitä huolimatta edes joskus. Muutamat tapaan ensisyksynä lukiossa uudestaan. 

Oma yläaste aikani, on ollut opiskeluvuosieni parasta aikaa, ja kiitos siitä kuuluu kaikille kanssakulkijoilleni. Olen voinut olla omaitseni kouluun tullessa, nauraa tyhmille jutuille, tehdä hulvattomia tempauksia, itkeä silloin kun siltä tuntuu ja paljon muuta. 

Opettajilla on ollut tietysti myös suuri rooli tässä yläasteen aikana. Ilman kannustusta ja tsemppausta, en olisi välttämättä aina uskonut itseeni ja jaksanut yrittää yhä enemmän ja kovemmin. Moni opettaja on saanut herättämään minussa uudenlaista kiinnostusta sitä oppiainetta kohtaan, mitä hän on opettanut. Aina ei opettajienkaan kanssa olla samaa mieltä asioista ja joskus sukset ovat menneet ristiin. Silti suuri kiitos heille kaikille!

Tänään aamupäivästä vietimme kevätjuhlaa. Ohjelmassa oli lauluja, puheita, todistusten- ja stipendienjakoa ja ysien loppuhuipennus eli justimusfilms:in wunderboy-tanssi.

Laulujen ja puheiden jälkeen meille siis jaettiin todistukset ja ruusut. Olen oikein tyytyväinen omaan päättötodistukseeni. Yksi numero tippui, mutta sen voin nostaa takaisin sitten ysiin lukiossa, sillä tämä aine on minulle suht helppo ja aina ollut yksi vahvuuksistani. Sain myös nostettua fysiikannumeroni takaisin ysiin ja olen siitä tyytyväinen. 

Toditusten jaon jälkeen, jaettiin iso määrä erilaisia stipendejä. Luokan priimus stipendejä, Demi-stipendi, Yh-stipendi ja vaikka mitä. 

Myös KESKO lahjoitti stipendin oppilaalle, joka hyväksyy kaikki tunnilla, on positiivinen ja tuo hyvää ilmapiiriä luokkaan. En voinut uskoa kuultaessani oman nimeno sanottavan ja ansaitsevan tämän stipendin. Olin niin iloinen ja yllättynyt!
Loppuun vedimme halukkaiden ysiluokkalaisten voimin Justimusfilms:in wunderboy kappaleen energisellä ja meidän näköisellä koreografialla. Aivan huima lopetus tälle peruskoulutaipaleelle!

Vielä tähän loppuun täytyy palata eiliseen päivään. 

Elikkäs, eilen meillä oli koulussas opettajat vs. oppilaat pesisturnaus. Tähän oppilaat joukkueen muodostavat ysiluokan oppilaat. 

Kun seiskalla ja kasilla olen tuota pelia katsellut, niin olen pienessä mielessä toivonut, että olisipas mukava päästä pelaamaan tuohon joukkueeseen. Nyt sitten kun minua joukkueeseen kysyttiin, niin olin hitusen epävarma, että voinko pelata, sillä tämä revähtänyt takareisi oli vielä arvoitus. Minut laitettiin kuitenkin varamieheksi. Toivon kovasti, että pystyisin pelaamaan. Ennen pesisottelun alkua yritin juoksennella ja se onnistui ihan hyvin. 

Joukkueena pelasimme hyvin ja tein meille kolme pistettä. Se oli kyllä todella hieno tunne, kun kentän ympäröi ala- sekä yläasteen oppilaat ja huima kannustus kuului koko ajan. Se jo, että pääsi ykköspesälle, niin yleisöstä kuului kovaa kannustusta ja taputusta. Opettajat ovat voittaneet nämä pesisturnaukset lähes joka vuosi. Nyt me pistimme sille lopun ja veimme pelin 5-4! 

Pääsin tekemään meille ratkaisevan juoksun ja se tunne kun huomasin saapuvani kotipesään, koko joukkue ottaan minut vastaan ja kaikki hurraa, sitä tunnetta en unohda ikinä!!! Kaikki joukkuelaisemme ja kannustajat, teille suurensuuri kiitos!

Toivon kaikille paljon tsemppiä tulevaan ja hyvää kesälomaa, olette sen ansainneet!

KIITOS! <3

Tekoripsiä ja kylmäpussia

Herään, syön, pakkaan kamat kantoon ja suuntaan koulun vessaan meikkaamaan. Näin alkoi meikäläisen aamu tänään. Pelasimme koulussa ysiluokkien kesken "Julkkispeliä", jossa luokka jaettiin julkkiksiin, turvamiehiin ja paparazzeihin. Itse olin julkkis, ja yritin epätoivoisesti esittää Viidakon tähtösten Sabina Särkkää. En muistuttanut häntä ollenkaan. Enemmänkin Tiia Kiurua. 

Sain lainaan kaverilta blondin peruukin ja tekoripset. Vedimme naamaan viirut ja öljysimme itsemme. Muutama villasukka täytteeksi rintaumuksiin ja menoksi. Tässä tulos. 

Jenni esitti Viidakon tähtösten Johanna Pulkkista. Hyvin hän häntä muistuttikin. 

Karseeta XD

Pelissä oli siis tarkoitus kerätä pisteitä eri tehtävärasteilla ja paparazzien kuvaamalla toisten luokkalaisten julkkiksia. Turvamiehet suojelivat julkkiksia paparazzeilta. 

Tehtävät olivat laidasta laitaan. Suurimman osan tehtävistä hoitivat julkkikset, mutta myös muut saivat olla avustamassa tai mukana. Parasta oli varmaan tukkihumala :D 

Yhdessä tehtävässä, minulle piti työntää takapuoleen ja rintaumuksiin täytettä tietyn ympärysmitan verran. Voi luoja sitä naurua, kun neljä ihmistä tunkee tavaraa edestä ja takaa! 

Iltapäivällä oli sitten koulujen väliset sukkulaviestit. Sinne hommasin ihan kunnon urheiluvarusteet, mutta ripset pidin kyllä vielä päässä. Meidän koulu taisi hävitä. Oma juoksu lähti hyvin käyntiin ja sain siinä pari tyyppiä kinni, mutta n. 20m ennen maalia takareisi sanoi poks! Taistelin vielä maaliin asti juosten, mutta samantien sen jälkeen tarvitsi kylmäpussia ja kipu oli aika kova. Itkua sai kyllä pidätellä. 

Tässä illanmittaa jalka on alkanyt vertyä. Pyrin sitä vähän venyttämään kipujen rajoissa kuitenkin. Nyt pystyn kävelemään rauhallisesti, mutta muut erikoiset liikkeet ja istuminen vielä koskee. Harmi, sillä huomenna olisi ollut luokkien välistä pesispeliä ja en pääse sinne pelaamaan. 

Tietysti tällaiset jarruttavat myös yleisurheilu harjoituksia. Onneksi ei sattunut minkään isojen kisojen aikana. Harmittaa silti... 

Tämän illan olenkin sitten kotona ja venyttelen tuota jalkaa. Napsin aikani kuluksi muutamia Selfieitä. 

Summer Photos

HELSINGFORS

Meidän luokalta halukkailla oli mahdollisuus päästä Helsinkiin ja Lintsille. Tottakai lähdin mukaan!

Linnanmäelle en mennyt, mutta muuten koko perjantaipäivän pyörin kavereiden kanssa Helsingin keskustassa. Oli kyllä mukava päivä, mutta myös kaikilta "ei niin kivoilta" jutuilta vältytty. 

Tuntui, että aikaa meillä oli vaikka kuinka paljon, joten shoppailemiseen jää takuuvarmasti hyvin aikaa. Siltikin aika loppui kesken ja mm. Spirit storessa unohdimme käydä. 

Aamulla oli siis lähtö klo 7.00 ja olimme Helsingin keskustassa n. 10 aikaan. Sovittelin kaikenlaisia kesäkuteita erilaisissa kaupoissa. Kaikkea en ostanut. Muutaman paidan vain. Pääsin myös käyttämään lahjaksi saamani Stadium- lahjakortin. 

Lähinnä pyörimme Forumissa ja Kampissa. Menimme alunperin syömään Vapianoon, mutta siellä oli sen verran jonoa, joten päädyimme mäkkiin... XP. Pakko oli saada nopeasti pöperöä rinnan alle, kun nälkä iski ja aika alkoi olla lopuillaan. 

 H&M Hupparin löysin, mutta se jäi kuitenkin kauppaan

Alkumatkasta mietiskelin, että olisipas hauska nähdä joku bloggaaja, vlogaaja tai joku muu "julkkis". No, olimme sitten BikBokissa, kun huomasin Miiran. Miira kirjoittaa lifestyle blogia, käykää tsekkaamassa. Menin suoraan ja intoa täynnä hänelle juttelemaan, että luen hänen blogiaan ja mahtavaa oli hänet nähdä. Molemmat olimme ihan intona, ja en siinä tilanteessa älynnyt mitään yhteiskuvaa pyytää. Kiva oli Miira kuitenkin tavata! 

Nyt kaduttaa, kun en kumpakaan näistä paidoista ostanut DX

 Tämän ihanan raitapaidan ostin! Nuo kyseiset farkut olivat juuri täydelliset tuohon paitaan, mutta... kokoja ei ollut. Nuo olivat vielä Denim farkuit muistaakseni, eli venyvät hyvin. Juurikin minun kokoani ei ollut enää kaupassa.

Menen varmasti lähipäivänä ottaa kuvia tuo uusi paita päällä! <3

 Lyhytmallinen New York huppari lähti matkaan mukaan

Farkku-shortsit pitäisi vielä täksi kesäksi löytää. Näitä kokeilin seppälässä, mutta minun makuuni ne olivat liian kalliit. Nuo olisivat sopineet täydellisesti sen punaisen raitapaidan kanssa

Olimme Forumissa Glitterin edustalla, kun bongasimme Niko Saarelan. Viidakon tähtösistä tuttu kaveri oli siellä töissä. En kehdannut mennä kysymään yhetiskuvaa, sillä porukkaa kaupassa oli aika paljon ja hänellä työt meneillään. Sain silti hänelle kuitenkin moikata, kuten asiakas aina myyjälle. :) 

Kävimme Emman kanssa ostamassa Stocmannilta jädet, ja se oli maailman parasta! <3

Jätskejä syödessämme, huomasimme myös Benjamin Peltosen. Instagrammi julkkiksen. Emme singahtaneet hänen peräänsä. Jäätelöt veivät tässä tilanteessa pisteet kotiin ;). 

Kuten sanoin, kaikilta epäonnistumisilta ei vältytty. Kaveriltani nimittäin hävisi kaikki hänen ostoksensa. Epäilemme, että joku varasti ne. Kovasti yrittivät kaverit vielä etsiä niitä kaupoista, mutta tuloksetta. Harmitti kyllä toisen puolesta todella paljon... 

Paluukyyti lähti Linnanmäeltä ja siellä vähän aikaa oleilimme ja joimme Emman kanssa jäähilejuomat.

 Ooolalaa ku oli hyvää <3

Tuo oli sallittua syötävää/juotavaa tässä herkkulakossa

Tämä kuva oli aivan pakko laittaa, koska näytän yksinkertaisesti aivan sekopäiseltä nuo rillit vinossa. Halatessani tuota haita, nuo lasit menivät vinoon. En tajunnut tuota, kun vasta kuvailujen jälkeen. Naurattaa ihan sikana, kun katson tätä kuvaa. XDDDDDD. Tuollainen söpö hai tosiaan ilmestyi sinne Linnanmäen pihoille ja menimme Satun kanssa sitä halimaan. Satu huolehti tämän järkevän poseerauksen minunkin puolestani. 

 Olipas mukava reissu! <3